Karoliina Poiksalo-Sävilahti

karoliina.poiksalo(a)gmail.com
Pirkkala, Finland

Kouluttaja | Konsulttikouluttaja
ICT & Media + Peliala

© Karoliina Poiksalo-Sävilahti
All rights reserved.

BLOGI

Ei kenenkään tarvitse mitään osata, meillähän on AI!

Valmistuessani sain veljeltäni kortin, jota nauroin katketakseni muutaman sekunnin ajan. Kortti oli hyvin ajankohtainen aiheessaan ja kuvasi, että olen saavuttanut todella korkean osaamisen tason. Tämän fiksummaksi ei vain voi tulla! Vitsihän tämä on, mutta koin uurastukselleni arvoisensa maininnan tuossa kortissa.

Card, where do we need AI as we have you

Hyvän olon myötä aloin miettimään kortin tekstiä. Tekoälyn tarkoitushan ei ole korvata ihmisen osaamista vaan toimia tukena prosessissa. Miksi ikinä kieltäytyisin työtä tehostavasta ja aikaa säästävästä avusta? Kun nykyinen osaamistaso on saavutettu kouluttautumalla, tekoäly vasta pääsee oikeuksiinsa. Kun aloin hyödyntämään tekoälyä mm. ChatGPT:n tai Midjourneyn avulla, minun piti opetella promptaamaan sekä kysymään oikeita asioita oikealla tavalla. Osaamistasoni vasta mahdollisti sen, että tekoälystä oli ajallista ja tietotaidollista hyötyä.

Tekoäly alkaa olla laajasti tuttu käsite ammatillisessa maailmassa. Juha-Pekka Finnilä syvensi osaamistani aiheesta ensimmäisenä omalla intohimoisella tavallaan. Matleena Laakso jakaa todella monipuolista osaamistaan mm. tekoälyn hyödyntämisestä opettajana. Antti Merilehto AI-guruna puhuu tekoälyn hyödyntämisestä monialaisesti ja monipuolisesti. Oman selauskäyttäytymiseni vuoksi algoritmit esittelevät kymmeniä AI-työkaluja, joita voisin käyttää omissa töissäni. Kaikissa lähteissä kuitenkin tulee esiin sama sanoma: tekoäly on tuki ja osaaminen tulee opettelemalla ja harjoittelemalla. Leikkaa-liimaa -tekniikan tuoma hyöty jää laihaksi melko nopeasti.

Osaaminen on paljon muutakin kuin opittua tietoa ja ohjeita näytöllä. Osaamiseni sisältää tiedon ja taidon, jotka olen sisäistänyt oppimisprosessin avulla, sekä asenteen, joka minulla on positiivinen mm. motivaationi vuoksi. En ole voinut ladata itseeni tällaista kognitiivista kokonaisuutta sekunneissa tekoälyn avulla. Vaikka sellainen Scifi-leffojen esittelemä taidon latausmahdollisuus olisi aika siisti mahdollisuus, meidän pitää edelleen vaivautua opettelemaan asioita, ja lisäksi kehittää osaamista omaa kognitiivista kuormitusta tarkkaillen. Tekoäly välineenä pystyy auttamaan näissä kaikissa. En ikinä väheksy tiedekirjallisuuden tai muun lähteen tärkeyttä, mutta tekoälyllä on osansa tässä oppimisprosessissa. 

, , ,

Competence as a factor of employee productivity

It is widely acknowledged that individuals’ skills go hand in hand with the ability to perform in one’s workplace. Some skills are attained beforehand, and if skill gaps are found, the training activities can be addressed through the training process. However, the concept of competence is more nuanced than just possessing skills. The traditional theory introduces three elements of competence: knowledge, skills, and attitude. In my opinion, attitude is the most interesting – and fluctuating – element, bringing the human factor into the equation.

Humans aren’t solely driven by logic. Humans have free will and emotions interrupting logical decisions. We find motivation through individual goals and preferences. Companies can provide training to enhance skill levels, but only with the right attitude does the training turn into competence and a productivity asset in a workplace. This raises the question: How do we define competence and ensure its effective utilisation to maximise organisational efficiency?

I managed to research the concept of competence defining and management process in the educational field where adequate knowledge and versatile skill levels are known to be the most important assets in business. As these two elements are widely researched, it gave an opportunity to investigate the factor of attitude and, surely, motivation. In the research, it was found that multiple other factors have its impact on the journey of this kind of project. The main question on competence defining and increasing productivity was expanded by the attitude’s influence on challenges with attaining research answers and willingness to assess oneself. I learned about human complexity through a demanding but highly interesting way.

It seems that increasing one’s productivity in a workplace is not just a matter of efficient training methods and possibilities, but employees will, goals, drivers, and wellness. The right ingredients of a suitable ratio for training procedures and employee willingness need wider research but are surely an intriguing starting point for the full potential of organisational efficiency and employee productivity through a competence perspective.

For full research, please visit https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404096053.

, , ,

Osaatko laajasti vai syvästi?

tyttö tietokoneella, illustraatio

Onko parempi olla syvääkin syvempi asiantuntija yhdessä asiassa vai osata laaja-alaisesti vähän kaikkea?

Riippuu näkökulmasta. Ja vähän kaikesta.

Esimerkiksi, isossa yrityksessä voit toimia asiantuntijana tiimissä, joka kokoaa jokaisen osallistujan syvän osaamisen monialaisesti kohti laskelmoituja kokonaisvaltaisia päätöksiä. Toisten työ on ajatella isoa kuvaa ja viedä yritystä strategisesti toivottuun suuntaan. Olet antanut juuri sen panoksen, mihin sinut on palkattukin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Se jokapaikan höylä on todennäköisesti kirjaamassa näitä päätöksiä tässä tiimissä. 

Työskennellessäni PK-yrityksissä ja erityisesti koulutusalalla olen huomannut monipuolisen osaamisen olevan valttikortti. Olen suunnitellut ja rakentanut uutta hyvinkin kokonaisvaltaisesti,mutta aina lisää opiskellen ja näitä syvällisen tiedon osaajia hyödyntäen. Olen aina ollut hyvä ajattelemaan sitä isoa kuvaa ja suunnitellut projektin useat näkökulmat huomioon ottaen. Näin saan harjoittaa myös toista intohimoani, uuden oppimista. Pilotteja syntyy, ja niistä opitaan ja kehitytään. 

Työnhaussa olen päätellyt, että syvällinen tieto ja asiantuntijuus ovat se valttikortti. Mikäli syvä osaaminen ja kokemus kohdentuu suoraan haettavaan työhön, se on helpompi havaita hakemuksesta ja päästä haastatteluun. Toki työmahdollisuudet ovat rajalliset. Laajan osaamisen kirjaaminen työhakemukseen kuulostaa helposti selittelyltä, eikä riitä pariin kappaleeseen. Todennäköisesti rekrytoijan kiinnostus herpaantuu vähintään puolivälissä, riippuen verkkokirjoittamisen taidoista ja esim. F-mallin käytöstä. On vähän säkästä kiinni, että osaako kirjoittaa oikeasti rekrytoijalle tärkeät asiat hakemukseen. Mutta osaaminen kohdentuu monenlaisiin positioihin.

Omaan luonteeseeni ja omatoimiseen työskentelutapaani ei sopisi mitenkään yhden aiheen syvällinen asiantuntijuus. Nyt, kun minulla on vapaa-aikaa, kehitän itseäni päivän fiiliksen mukaan. Tänään olen kiinnostunut markkinointivideon luomisesta ja huomenna minua kiinnostaa suunnitella draw.io-ohjelmalla tyylikäs nettisivusto alustateknologiaa käyttäen. Ensi viikolla ehkä haluankin pohtia näiden strategiasuunnitelmaa ja bisnesmahdollisuuksia kansainvälisesti, mutta sitä seuraavalla viikolla kiinnostaisikin eniten kuunnella verkostoani ja kopitella ideoita markkinointitempauksista. Tärkeää toki on, että kiinnostuksen kohteet muodostavat järkevän kokonaisuuden ja täydentävät aiempaa osaamistani.

Minä osaan paljon ja laaja-alaisesti, mutten muista kaavoja tai termejä ulkoa. Kehityn ja kehitän. Niin ammattilaisena kuin ihmisenäkin.

,

Tässä 5 vinkkiä markkinointisi nousukiitoon, ole hyvä!

Yrittäjyys on vaikeaa. Se on aina ollut vaikeaa, mutta nykypäivänä yrittäjän vaikeudet selviytyä kustannuksista ovat saavuttaneet täysin uusia ulottuvuuksia. Jo se, että kilpailijoita tietyillä aloilla on melkein enemmän kuin asiakkaita, pakottaa yrittäjän ajattelemaan ihan eri tavalla. Erilaistu tai kuole, sanoo Trout ja Havren, eivätkä he ole tässä kovinkaan väärässä. Jos keksit täysin uuden tuotteen markkinarakoon, hienoa! Meille muille, keskitytään tekemään omasta liiketoiminnastamme vastustamatonta. Jos tuote on kunnossa, jatketaan markkinoinnilla.

1.Suomessa on totuttu tietynlaiseen tasoon esimerkiksi löydettävyyden ja asiakaspalvelun suhteen. Kun suomalainen tulee Espanjaan, kaikki normit voi saman tien kyseenalaistaa:

2. On normaalia, että yritystä ei löydä. Yritys löytyy paikallisilta Keltaisilta sivuilta ilman logoja ja hintoja, saati sitten suosituksia. Yritystä ei löydä, vaikka osapuilleen olisi osoitetiedot siellä sivuilla kunnossa.

3. Ei ole näkyviä bannereita tai mainostusta. Pahimmassa tapauksessa yritys toimii kerrostalon viidennessä kerroksessa, josta tieto löytyy kerrostalon sisällä olevasta plakaatista.

4. Vaikka puhuisit täydellistä espanjaa tai englantia, ajattelette eri tavalla. Asiat pitää vääntää rautalangasta ja varmistaa useita kertoja.

5. Jos et ole palveluun tyytyväinen, harmi juttu. Mene toiseen paikkaan, jos ei miellytä.

6.  Jos laitat palautetta Facebookiin, Googlen palveluihin tai muihin sosiaalisiin välineisiin, asiaa pahoitellaan, mutta sinä olet silti väärässä. Harmi juttu.

 

Okei, ei kaikki yritykset täällä ole tuollaisia, mutta itse olen tällaisia kokenut jo muutamaan kertaan. Yksi pahimmista oli eräs brittiomisteinen kauneudenhoitoalan yritys, jossa tarjottiin muun muassa kynsi- ja ripsipalveluja. Paikka vaikutti ihan validilta ja tekijä osaavalta. Asiakaspalvelu oli kuitenkin aivan roskaa: huonoa viestintää, vittuilua ja tappelua asiakkaan kanssa. Työn taso oli myös ala-arvoista, nykyisellä tekijälläni kesti 1,5h korjata tämän virheitä. Onpahan mieheni käynyt vaihdattamassa iphonen lasia vääränväriseen kopioon tupakansavuiseen kellariin, jonka nettisivut näyttivät tasoa paremmilta. Ei vaan voi tietää.

Suomessa tällaiset yritykset eivät kauaa sinnittelisi. He eivät pärjäisi alalla eivätkä jaksaisi omaa toimintaansa kehittääkään. Kuitenkin huomaan paljon suomalaisia yrityksiä Espanjassa tai Suomessa, jotka saavat yrittäjyytensä nousukiitoon pelkällä markkinoinnin innovoinnilla tai hienosäädöllä. Tässä 5 erinomaista vinkkiä markkinoinnin kehittämiseen, jotka myöskin mukailevat markkinointitapojen ja -välineiden vuoden 2020 trendejä:

1. Hyvä Word-of-mouth parantaa näkyvyyttä ja tuo lisää asiakkaita

Jotta ihmiset puhuvat sinusta suurimmaksi osaksi hyvää, sinun pitää loistaa asiakaspalvelussa. Tee hyvin mitä lupaat, ole ystävällinen ja puhu totta. Ymmärrä ja vastaa kritiikkiin, pahoittele epäonnistumista. Pieni hymynkare tuskin haittaa. Kun asiakas kokee olevansa hyvin palvelulta ja arvokas, pieni myyminen sivulauseessa ei myöskään saa huonoa vastakaikua vaan suosittelua. Kiinnitä huomiota asiakaspalveluun!

2. Pidä tavoitteesi aina mielessä

Kaiken toimintasi pitäisi mennä liiketoiminnan tavoitettasi kohti. Tee konkreettinen tavoite ja sisäistä se. Suunnittele markkinointitoimenpiteesi sen mukaan, mitä haluat saavuttaa. Kun tiedät sen, käytä sellaisia kanavia, joissa asiakkaasi on. Harkitse viestiäsi kohdeasiakkaasi mukaan ja mukaudu. Ole kuitenkin aito. Jos prioriteettisi on tavaran tai palvelun myynti, eikä asiakkaan ongelman ratkaisu, se näkyy kyllä. Olet pahasti hakoteillä nykypäivän yritystoiminnassa.

3. Käytä sosiaalisen median välineitä markkinointivälineinä

Asiakkaasta välittäminen on vuoden 2020 trendi. Helppo tapa päästä lähelle asiakasta on nykypäivänä sosiaalinen media. Käytä somen tarjoamia markkinointikeinoja parantaaksesi asiakkaan sitouttamista esimerkiksi tietoja keräävällä mainonnalla kuten Swipe-up -mainoksilla tai Call-to-action -napeilla. Voit kuitenkin tehdä jo paljon sillä, että käyt vaikka katsomassa prospektiesi Instagram-sivuja, tykkäät ja kommentoit. Edelleen, ole aito. Muista, että some-sivusi tykkäyksillä ei ole niin paljon väliä kuin sillä, että saat asiakkaat kiinnostumaan palveluistasi sekä tavan lisätä heidät omaan CRM-järjestelmääsi potentiaaliseksi asiakkaaksi. Sinulla on liiketoiminta pyöritettävänä!

4. Ole järjestelmällinen

Mitä tahansa teetkin, tee se systemaattisesti ja tavoitehakuisesti. Markkinointia voi tehdä ilman myyntiä, mutta myyntiä ei voi tehdä ilman markkinointia. Salaisuus on vain se, että markkinointisi on suunniteltua ja järjestelmällisesti ja monikanavaisesti suoritettua. Älä siis läiski menemään vaan toimi suunnitelmasi mukaan järjestelmällisesti ja kirjaa tulokset. Käytä tuloksia apuna seuraavan kampanjasi suunnittelussa ja pyri aina parempaan oppimalla edellisestä.

5. Analysoi toimintaasi ja muokkaa sitä tarpeen mukaan

Käytä työkaluja, joiden avulla saat kerättyä tietoa potentiaalisista asiakkaista tai esimerkiksi nettisivujesi vierailijoista. Näiden avulla saat tehtyä kohdennetumpaa markkinointia ja saavutat parempia tuloksia. Kerää dataa prospekteistasi sekä onnistumisistasi ja analysoi sitä. Kuljetko tavoitettasi kohti? Jos et, korjaa virhe ja kokeile uudestaan.

 

Yrittäjyydessä työn vapauden lisäksi parasta on se, että sinä start-up tai pk-yrittäjänä voit leikkiä ja kokeilla hyvinkin vapaasti. Ota siitä kaikki irti. Pahimmassa tapauksessa ideasi ei onnistu, mutta opitpahan tekemään jotain muuta onnistuaksesi! Parhaimmassa tapauksessa sinusta tulee maan trendikkäin suunnannäyttäjä, jolle maailma aukeaa mahdollisuuksien mekkana aivan niin kuin kodin seinät pikkulapselle permanenttitussit molemmissa käsissä.

Puhelinmyyjä on vastaajan painajainen! Vai sittenkin toisinpäin?

Näin nämä yleensä menevät. Nimittäin kylmäsoitot. Samanmallinen soittorunko on ollut yleiskäsikirjana useiden vuosien ajan lähes jokaiselle kylmäsoittoyrityksellä. Kun ihminen vastaa tällaiseen puheluun, mielen valtaa ahdistus, epäluulo ja kusetuksen pelko. Kylmäsoittajan ilmiselvä tekopirteys ei auta asiaa. Kylmäsoittajan alkaessa selostustaan tekee mieli laittaa puhelin odottamaan pöydälle ja odottamaan hetken hiljaisuutta, milloin sanoa suoraan, “ei kiitos”. Jotkut eivät odota edes tätä, vaan lyövät luurin korvaan. Joka tapauksessa harvemmat kylmäsoitot parantavat päivää, joten miksi edes antaa mahdollisuutta? Sinullahan on jo kaikki mitä tarvitset, eikö niin?

Ensinnäkin se, että soittorunko on samanlainen kaikilla, ei ole puhelinmyyjän vika. Tälle ihan tavalliselle työntekijälle on annettu raamit ja ohjeistus siihen, millä tavalla toimia. Hänelle on sanottu, että tällä tavalla saat tosi hyvin vastaajista vastaamaan kyselyysi/ostamaan lehden/varaamaan putkien tsekkausajan. Voin vain kuvitella miltä tästä tulevasta soittajasta tuntuu tietää, että kohta kontaktoidaan ihmisiä, jotka kohtelevat kuin ihmisroskaa. Maskeerattu ääni ja hymy kasvoilla ei välttämättä peitä kylmäsoittajan ahdistusta ja pettymyksen pelkoa. Mutta hei, palkka on tienattava.

Nykyiseen työhöni kuuluu asiakkuudenhoito ja palvelun kohentaminen, joten asiakkaille soittelu ei ole minullekaan vierasta. Muistan aina ensimmäisen soittoni viisi vuotta sitten. Olin saanut oman soittorunkoni rakennettua ja kyselyni toteutettua saamieni tietojen avulla. Olin valmis, motivoitunut ja hyvällä päällä. Valitsin numeron ja aloitin keskustelun. Hänellä oli aikaa lyhyelle kyselylle. Kysyin kaksi kysymystä, jonka jälkeen asiakas alkoi moittia minua kyselyn toteutuksesta ja haukkumaan minua ja ammattitaitoani. Huuto päättyi siihen, kuinka hän löi luurin korvaani. Aloin itkemään välittömästi. Soitin esimiehelleni, joka kehotti pitämään pienen tauon ja jatkamaan. “Kyllä se siitä, ei ne kaikki ole tuollaisia”, hän sanoi. Tämän jälkeen olen aina pelännyt kylmäsoittelua, mutta hei, palkka on tienattava.

Ettei tämä nyt mene ihan yleiseksi syyttelyksi, niin yritetäänpä ratkaista ongelmaa. Millainen yleismaailmallinen myyntipuhe tuntemattomalle ihmiselle kävisi? Onko olemassa tapaa, joka käy lähes kaikille? Nykyinen tapa ei selkeästi käy, jos on yhtään tehty asiakaskyselyä itse soittorungosta. Olen yrittänyt miettiä asiaa molempien näkökulmasta ja ainoa asia, joka tuntuisi toimivan, on aitous. Soittajan ja soitettavan on molempien ymmärrettävä, että perusteellinen taustatutkimus prospektista on mahdotonta, mutta puhelun edetessä on mahdollista muuntautua tilanteen mukaan. Tärkeää on siis,

 

Kuuntele → Reagoi

→ Kuuntele ihan oikeasti

→ Reagoi niin oikein kuin vain pystyt

 

Ja niin edespäin. 

Jotta toimivuus on mitattavissa ja tuloksilla pidetään liiketoiminta pystyssä, on toiminta pakko olla toistettavissa. Tämän vuoksi on oltava jonkinlainen soittorunko. Itse erilaisista kokemuksista oppineena luon aina soittorungon, johon olen kirjoittanut ranskalaisilla viivoilla nimeni, asiani, asiakkaan mahdolliset vastaukset (positiivinen, negatiivinen) sekä niiden vastaehdotukset.  Jos olen hermostunut, soittorunkoni näyttää jotakuinkin tältä: 

 

Etukäteen olen lukenut yrityksen tiedot CRM:stä ja tarkistanut soittolistan muistiinpanot. Kirjoitan usein täysiä lauseita ja alleviivaan avainsanat. Avainsanoilla soiton tekeminen yleensä onnistuu, mutta täydelliset lauseet ovat siihen tilanteeseen, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Tällaisia tilanteita ovat vihaiset asiakkaat tai täysin odottamattomat vastaukset. Joskus vastaukset saavat minut nauramaan tai hämmentymään, ja silloin tarvitsen merkin rungossa, jotta voin pitää puhelun koossa. Tästä johtuvat siis kaikki huutomerkit, pallot ja tähdet. Tärkeintä kuitenkin on, että sanani ovat erilaisia joka puhelun kohdalla. Kuulostan ammattimaiselta, mutta itseltäni ja arvioin pienten sutkautusten sopivuutta eri henkilöiden kanssa. Liian tuttavalliseksi en koskaan mene, sitä riskiä ei kannata ottaa. 

Totuus kuitenkin on, että kaikki eivät voi pitää kaikista. Joku puhelinmyyjän äänessä voi ärsyttää, voi olla superhuono päivä tai jokin ei vaan nappaa. Puhelinmyyjällä ei ole oikeita sanoja mitä sanoa kaikkien kohdalla, kaikki eivät anna uutta mahdollisuutta. Jotkut ihmiset eivät vain halua ostaa puhelimessa. Lisäksi useimmiten ihmiset eivät edes tiedä mitä haluavat. Kuinka hemmetissä miellyttää ja toimia oikein, jos vastapuoli ei edes tiedä mitä haluaa? Tässä esimerkkinä yksi keskustelu, jonka perusteella voi vain ihmetellä, miten kylmäsoittelu toimii enää mitenkään.

 

Molempien osapuolien on hyvä muistaa juuri puhelun hetkellä, että on olemassa tulevaisuus. Puhelinmyyjästä voi tulla asiakkaasi (tällaista kertoo myös Katja Häkkinen LinkedInissä) ja vastaajasta mahdollinen pomosi. Olet sitten kylmäsoittaja tai -soitettava, tai kuka tahansa, kohtele ihmisiä ihmisarvon mukaisesti. Typerää pilata kenenkään päivää tai aiheuttaa traumoja noin pienellä ja mitättömällä tilanteella pitkässä elämänvirrassa.

**tuttaako? Pura se somessa!

Useimmat meistä on joskus käynyt huonoilla treffeillä. Ja huonoilla tarkoitan sitä, että sinua tai tätä toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa. Itsellä tulee yhdet treffit mieleen miettiessäni asiaa. Pyysin yhtä baarityöntekijää 18-vuotiaana ulos lauantai-illan riennoissa. Tyyppi oli hyvännäköinen ja kiinnostava, joten toimin. Sain treffit ja näimme seuraavalla viikolla.

Treffit eivät alkaneet kovinkaan hyvin. En tiedä mikä minua vaivasi, mutta olin todella töykeä koko treffien ajan. Hän tuli hakemaan minua autollaan ja minä aloitin treffit pilkkaamalla hänen lippistään, vaatetustaan ja autoaan – todella mahtavaa käytöstä. Tästä oli vaikea palautua enää. En muista oikeastaan mitään muuta treffeistä, kuin jännittyneen tunnelman, toisten mahdollisuuksien pallottelun ja sen, että jäi todella huono maku suuhun. Paljoakaan ei puhuttu, mutta tunnelma oli jäätävä. Tämä oli nonverbaalia eli sanatonta viestintää parhaimmillaan, tai no, pahimmillaan.

Erään tutkimuksen mukaan vain seitsemän prosenttia viestinnästä on sanallista. Seitsemän. Tämä tarkoittaa, että 93 prosenttia viestinnästä tapahtuu joko äänteillä tai kehonkielellä. Tämä oli käsittämätön tieto sellaiselle, joka luulee jotakin tietävänsä markkinoinnista ja viestinnästä. Tiedän, että tutkimus on kiistelty ikänsä ja otantansa vuoksi, mutta mikä tutkimus ei olisi. Oletetaan kuitenkin, että tutkimus pitää lähestulkoon paikkaansa.

 

Leikitäänpä ajatuksella.

 

Kahden ihmisen katseet vaeltavat joukossa, mutta pian lukittuvat toisiinsa. Katseessa näkyy kiinnostus, joten nämä kaksi alkavat tarkkailla toistensa ilmeitä ja reaktioita. Yhteys on luotu. He tulevat toistensa luokse ja haistavat toistensa tuoksun ja pohtivat sopivaa etäisyyttä toisiinsa. Ennen ensimmäistäkään sanaa molemmat ovat arvioineet toisensa ulkonäön, vaatetuksen ja ilmeiden perusteella. Molemmilla on jonkinlainen käsitys toisistansa. Sitten tulevat ensimmäiset sanat. Me luomme toisistamme tarinoita sen perusteella mitä näemme, vaikkei se pitäisi mitenkään paikkaansa. On uskomatonta, kuinka helposti analysoimme toisen jonkinlaiseksi ilman tai vähällä määrällä sanoja. Entäpä jos ei olekaan muuta kuin sanoja?

 

 

Ajatellaanpa kyseistä teoriaa sosiaalisen median näkökulmasta. Sanatonta viestintää ei ole, on vain se seitsemän prosenttia, josta yhtäkkiä tulee sata prosenttia hymiöiden kanssa, joita suurin osa ihmisistä ei osaa edes tulkita oikein. Asia lähtee mielipiteestä ilman sitä hymyn karetta tai naurahdusta, eikä asian keveyttä osata tulkita sanojen kautta. Kommenttiin vastataan eriävä mielipide, tämäkin ilman parempaa selitystä tai sanatonta pehmentävää elettä. Joku laittaa kuvan Michael Jacksonista syömässä popkornia. Kuinka montaa vielä ihmetyttää, että somessa nousee paskamyrskyjä tilanteissa, joissa viestintää ei osata tehdä tai tulkita oikein?

Viestinnän taitoa ei mitata älykkyyden määrällä. Sinä et ole automaattisesti fiksu, jos osaat puhua hyvin tai automaattisesti tyhmä, jos riitelet somessa. Kyse on ennemminkin tunteista, niiden säätelystä ja viestinnän opettelusta. Hyvän viestinnän taidon voi oppia kuka tahansa. Aloita muutamasta helposta vinkistä:

1.Opettele tunnistamaan omat tunteesi

Kuulostaa siltä, kuinka palaisimme taaperoikään kuuntelemaan, kuinka vanhempasi sanoo sinulle: “Tunnet nyt vihaa, mutta ei se haittaa, se on normaalia.” Tämä ei kuitenkaan ole hirveän kaukana totuudesta. Kun huomaat jonkun tunteen valtaavan sinut esimerkiksi lukiessasi jotain negatiivista somessa, pohdi ensin, miksi. Tämä antaa sinulle aikaa tunteesi tunnistamiseen sekä pohtimaan sille syytä. Onko tunne oikea? Onko se ainoa mahdollisuus? Onko sinua loukattu?

2. Opettele hallitsemaan omia tunteitasi

Varsinkin minunlaiselleni erityisherkälle tunneihmiselle tämä on hyvin vaikeaa. Toista auttaa vanha kunnon kikka: “Laske kymmeneen”. Toista auttaa kun visualisoi ja analysoi tilanteen objektiivisesti. Onko sinua loukattu tarkoituksellisesti? Voisitko ylireagoida? Oletko voinut ymmärtää jotain väärin? Mikä on tarinan toinen puoli?

3. Toimi tunteen mukaisesti siinä laajuudessa kun tunnet oikeasti sopivaksi

Kun olet laskenut kymmeneen tai analysoinut tilanteen ennen toimintaa, pohdi lopputulosta. Kannattaako asiasta tapella? Voitko kääntää keskustelun positiiviseksi esimerkiksi väärinymmärretyn huumorin jälkeen? Kannattako asia selvittää vai vain unohtaa tilanne ja samalla koko ihminen?

 

Joskus ärsyttää ja joskus tunnet olosi todella loukkaantuneeksi. Joskus huudat takaisin huutomerkein ja CAPSLOCK päällä. Joskus taas et. Toivon mukaan opit säätelemään omia tunteitasi ja pohtimaan tilanteen vakavuutta ennen ja jälkeen eskaloitumisen. Olen aiemminkin sanonut sitä, että usein sinä olet se, joka kärsii eniten. Se voi olla asennevamma, riitatilanne tai jopa konfrontaation pelkääminen. Pohdi, onko se sen arvoista. Minä haluaisin sanoa, että ei ole, mutta minulla onkin vielä paljon opittavaa tämän suhteen.

P.S. Monia vuosia myöhemmin näin tämän saman miehen ja pyysin anteeksi käyttäytymistäni. Hän ei edes muistanut minua, eli en ollut jäänyt mieleen niin hyvällä kuin huonollakaan tavalla – olkoon tämä hyvä asia.

 

 

Mitä jos se oletkin sinä, jolla on asennevamma?

Meidän perheellä oli aika näkyvä profiili paikkakunnalla, jolla asuin lapsena. Leima kuumalla rautatalikolla painettiin kankkuun jo nuorella iällä. Vanhempani toimivat hyvin julkisissa ammateissa, joten he olivat tuttuja kaikille koulussa istuneille tai rippikoulussa tai kirkonmenoissa käyneille. Vanhemmistani alettiin keksimään mitä erikoisimpia valheita ja niitä jostain syystä uskottiin. No, me lapset saimme osamme ja meidät ihmisinä määriteltiin täysin. Kun perättömistä asioista kiusataan tarpeeksi, ihmisestä tulee varautunut ja lopulta katkera epäreilusta kohtelusta. Näin kävi minulle, ja koin vaikeuksia luottaa ihmisen tarkoitusperien luonteeseen.  Aloin varautua loukkaukseen joka kerta kun tapasin uuden ihmisen paikkakunnallani. Myöhemmin tämä opittu itsesuojelumekanismi siirtyi opiskelupaikkakunnalleni. Katkeroitunut tai ei, minuun on selkeästi juurtunut asennevamma.

 

 

Sittemmin opin ymmärtämään paremmin ihmisen käyttäytymistä ja ryhmäpaineen voimaa. Mielipiteet tiettyihin asioihin on helppo yhdistää ihmiseen tai yrityksen keulakuvaan. Tästä syystä yleensä toimari saa ensimmäisenä fudut, kun yrityksellä menee huonosti. Ei se reilua ole, mutta katsojista tuntuu vähän paremmalta. Mutta, kerron pienen salaisuuden: Ei se sen toimarin vika yksin ole, että alkoi mennä huonosti. Harmi vaan, että yrityksen jäljelle jääneet työntekijätkin alkavat syyttää irtisanottua kaikista ongelmista.

Kaikkein pysyvin vamma on asennevamma. Asennevamma tarkoittaa sitä, kun sinulla on kieroutunut asenne jotakuta tai jotain asiaa kohtaan. Kieroutuma voi johtua mm. huonosta kokemuksesta, opitusta, kuulopuheista tai vääränlaisesta markkinoinnista. Asennevamma syntyy, kun et voi nähdä tai suostu näkemään asiaa muulla tavalla. Näkökantasi on rajoittunut jostakin syystä.

Parasta asennevammassa on, että se voidaan korjata. Pahinta, että se korjaantuu vain, jos itse haluaa. Ketään ei voi pakottaa muuttamaan omaa asennettaan, vaikka kuinka asian selittäisi toisin. Muutos on lähdettävä itsestä.

Esimerkkini voisi vaikuttaa siltä, että minulla oli oikeus luoda asennevamma. “Mulle oltiin ilkeitä, nyt mä voin olla vihainen aina” – juu, en voi. Me emme ole enää lapsia vaan meidän on tarkoitus kasvaa ihmisenä ja ajatella useampaa näkökantaa. Minkä takia ihmiset, jotka joskus ovat toimineet mielestäni väärin, joutuisivat kärsimään siitä aina? Tai miksi myöhemmin tapaamani ihmiset joutuisivat kärsimään jostain, mikä ei liity heihin mitenkään? Siinä tapauksessa joka ikinen meistä tulisi kärsimään jostakin elämämme vaiheessa tapahtuneesta konfliktista jälkeenpäin.

 

Kuulostaako tämä hassulta?

 

Voin aika varmasti sanoa, että jossei jokaisella niin lähes jokaisella ihmisellä on asennevamma jostain asiasta. Niin vaan tapahtuu. Meille muodostuu vääränlaisia kuvia asioista ihan vahingossa tai vaikutuksen alaisena. Kuinka moni tietää, että Johanna Tukiainen on erittäin hyvin menestynyt koulussa ja taitava henkilöbrändääjä? Tiesitkö, että ydinvoima on yksi kaikkein turvallisimmista energiamuodoista? Haita ei myöskään ole rationaalista pelätä ihan niin paljoa, sillä jopa koiran hyökkäykseen kuolee enemmän ihmisiä kuin haihyökkäykseen .

 

Mindblowing, vai mitä?

 

Noniin, nyt sinulle on kerrottu, että sinulla on asennevamma. Onko asennevammastasi jotain haittaa sinulle tai ympäristöllesi? Jos ei, senkun annat asian olla. Voit hyväksyä, ettet ole täydellinen. Jos asennevammastasi on haittaa sinulle tai ympärilläsi oleville, suosittelen näkökannan muokkaamista ja erilaisten näkökulmien miettimistä. Onko mielipiteesi tosi? Mihin perustat tämän kannan? Onko vamman taustalla jokin ikävä yksittäinen kokemus tai jokin muu asia, jonka olet antanut määritellä koko kannan? Jos huomaat, että asenteesi saattaa olla väärä, mutta sinulla ei ole aikaa tai energiaa alkaa etsiä toisia näkökulmia, voit aloittaa irtautumisen asennevammastasi hyväksymällä mahdollisuuden toiseen näkökantaan. Tämä todennäköisesti parantaa sinun suhtautumistasi (lue: asennettasi) ja se olio sisälläsi lopettaa sisuskalujesi syönnin ja luidesi kalvamisen. Minusta sekin kuulostaa aika kivalta.

 

Vaikka sinä olisit edistynyt ihminen ja alkaisit avartamaan katsomustasi, kaikki eivät niin tee. Pointti kuitenkin on, ettet anna sen lannistaa sinua. Jos se ei oikeastaan vaikuta sinuun muuten kuin pahoittamalla mielesi (joka ei tietenkään ole yhtään kivaa), annetaan asian olla. Harmi, mutta niinkuin on jo käyty läpi, vain henkilö itse voi vaikuttaa asennevammaansa. Älä sinä anna toisen ihmisen asennevamman vaikuttaa sinuun ja naapuripihan kukat ovat värikkäämpiä ja tuoksuvat vieläkin paremmalta.

 

 

 

 

“Eksä tiä kuka mää oon?” En.

Kun olin 19-vuotias, minut valittiin kansainväliseen kauneuskilpailuun Suomen edustajaksi. Kyseessä oli 23-päiväinen kiertue, jonka aikana kävimme erilaisissa tapahtumissa esittäytymässä, meille opetettiin koreografioita ja käyttäytymismalleja, meitä meikattiin ja hiuksiamme laitettiin. Meitä oli tyttöjä/naisia yhteensä yli 20 maasta ympäri Eurooppaa. Ikähaarukka oli 16-19 vuotta.  Olimme oman maamme edustajia. Tämä näkyi hyvin kulttuurin vaihteluna. 

Yhtenä päivänä saimme mahdollisuuden täydentää omaa mallikansiotamme. Hotellin tiloihin kutsuttiin ammattivalokuvaaja, joka mahdollistaisi upeat kuvat myöhempää tulevaisuuttamme varten. Mahdollisuus tuli melko yhtäkkiä, mutta se ei vaikuttanut muutaman tytön valmistautumiseen. He olivat jo valmiita. He osasivat. Heistä tuli upeita kuvia. Minusta ei.

En tiennyt mitä tehdä. Olin katsonut muutamia jaksoja Topmodel-sarjaa ja harjoitellut poseerauksia peilin edessä, mutta suoriuduin todella huonosti. En osannut myydä itseäni kameralle tai pysyä pokkana erilaisten asentojen ja ilmeiden kanssa. Koin tilanteen todella korniksi ja ahdistavaksi. Jälkeenpäin olen miettinyt, että miksen vaan voinut heittäytyä tilanteeseen ja unohtaa omia rajoittavia ajatuksiani. Menetin mahtavan tilaisuuden edistää silloista uravalintaani.

 

En vain uskaltanut markkinoida itseäni. 

 

Henkilöbrändäys on monelle yrittäjälle tuttu juttu. Ei enää 21. vuosisadalla puhuta pelkästä tuotteen/palvelun myynnistä kuluttajalle vaan ostotoimenpide on suhdetoiminnan aikaansaannos. Selkokielellä sanottuna ostaja päättää, kannattaako sinulta ostaa vai ei. Eri asiakkaat punnitsevat eri asioita, kuten hintaa, tuotteen ominaisuuksia, saatavuuden helppoutta, mutta johtopäätös pysyy samana: Kannattaako sinulta ostaa vai ei. 

Tunnen paljon yrittäjiä, jotka ovat erinomaisia brändäämään itseään yrittäjänä tai sitten he toimivat yrityksen keulakuvana erittäin hyvin. Tällaisia esimerkkejä ovat Sari Kanti-Paul Shadeshares- projektin ympäriltä, Pasi Rautio, markkinointiguru vailla vertaa sekä Terhi Immonen, SYKE Triben kunnianhimoinen ja aina hyväntuulinen toimari. Hyvin te vedätte. Täällä taas yksi, joka tuntee suurta ylpeyttä tuntiessaan teidät ja teidän työnne. 

 

“Tämä tyyppi vaikuttaa mahtavalta, varmaan heidän tuotteensakin on”. 

Kuulostaako tutulta ajatuskaavalta?

 

Entäpä me, ei niin yrittäjähenkiset, mahdollisesti inasen sisäänpäinkääntyneet tai arat, hyvät tyypit? Miten ihmeessä me voimme osata markkinoida itseämme siten, että joku kuuntelee? Ja miten pääsemme ajatuksesta, että itsensä jalustalle nostaminen on ihan typerää ja noloa?

Jos olet päässyt yli ajatuksesta, että se on typerää, hieno juttu. Sinulle onkin sitten toivoa. Usein ajatus itsensä brändäämisestä alkaa itsetutkiskelulla. Toiset pääsevät yli typeryyden tunteesta, epävarmuudesta ja kaikista niistä mieltä kuormittavista ajatuksista riittämättömyydestä, osaamisen puutteesta tai mistä tahansa muusta ikävästä. Muista, SINÄ olet kiinnostava. Olet täysin erilainen kuin kukaan muu tässä planeetalla. Sinulla on omat tapasi, oma osaamisesi, omat ajatuksesi. Pois epävarmuus ja tilalle rohkeus. 

 

Sinä olet kiinnostava.

 

Pieni vinkkilista, ennen kuin aloitat brändisi rakentumisen:

 

Noniin, nyt olet valmis aloittamaan. Googletapa henkilöbrändäys, vaikka ihan suomeksi ja saat tuhottomasti ohjeita. Myös hyviä ohjeita. Itse tutustuin keynote-puhuja ja yrittäjä Jaakko Männistön kirjoituksiin henkilöbrändäyksestä ja koen, että hänen ohjeensa ovat hyvinkin konkreettiset siitä, millä keinoin kannattaa itsensä brändätä. Näillä ohjeilla on hyvä aloittaa.

 

Lopuksi:

Sinä, jonka mielestä henkilöbrändääminen on typerää: On ihan ok, ettei halua olla esillä tai ettei ole mitään ihmeellistä sanomaa sanottavana. Ei kaikilla ole, eikä tarvitse olla. Jätetään henkilöbrändäys sellaisille, jotka kokevat sen tarpeelliseksi henkilökohtaisessa tai työelämässään. Älä kuitenkaan rakenna itsellesi asennevammaa ja evää sitä muilta. He saavat olla esillä, kertoa ajatuksiaan, myydä tuotteitaan sekä edistää asioita henkilöbrändäämällä itseään, jos haluavat. 

Avaimia on erilaisia, annetaan niiden löytää oma ovensa.

 

 

 

Näinkö on aina tehty?

Kun olin ala-asteella, vietimme yhden luokkaretken luokkatoverin kotona ratkaisemalla erilaisia tehtävärasteja tiimeissä. Eräällä rastilla tiimeistämme valittiin tehtävänsuorittajat ja heidät istutettiin lattialle selät vastakkain. Molemmille kannettiin eteen kaksi kuppia, joista toinen oli puolillaan makaroneja sekä syömäpuikot. Ohje oli: Syömätikkuja apuna käyttäen siirrä makaronit kupista toiseen.

 

Yksinkertaista, eikö?

 

Meidän tiimimme pelaaja otti syömäpuikot käteensä oikeaoppisesti ja alkoi nopeasti siirtämään makaroneja kiposta toiseen. Toisen tiimin pelaaja aloitti samalla tavalla, mutta pysähtyi pian miettimään. Hetken mietittyään hän otti ensimmäisen kipon käteensä ja kaatoi makaronit toiseen kippoon. Vähän tuli raapaistua kupin pohjaa syömäpuikoilla. Yritimme valittaa naapuritiimin voitosta, mutta lopputulos oli, että he olivat ajatelleet tehtävän fiksummin. Puhdasta think-out-of-the-box -ajattelua.

Tämä sai minut ajattelemaan tilannetta yksinkertaisuudellaan ja heijastamaan tilannetta liiketoimintaan. Ohje oli selkeä ja asiaa täysin kyseenalaistamatta työ saatiin tehtyä. Kuitenkin pienellä mietinnällä lopputulokseen päästiin toisella tavalla nopeammin ja samanlaatuisesti – ja todennäköisesti halvemmalla. Kyseenalaistatko siis toimintatapojasi tarpeeksi usein? Koetko saavuttavasi maksimin toimintatavoillasi?

 

Voisiko eri näkökulma johtaa parempaan toteutukseen?

 

Hassua kuinka olemme oppineet tietyille tuloksille tietyt toimintatavat. Vastauksena on usein ”Näin on aina tehty” tai ”Miksi keksiä polkupyörä uudestaan”. Ajatelkaapa mitä olisi tapahtunut, jos puhelimeen olisi tyydytty 1900 -luvun alussa? Ei siinä mitään, olisihan sellainen mötikkä kodin seinässä hieno vempele ja operaattorit loisivat työpaikkoja. Ehkä nämä yrittäjät, jotka mainonnan puutteen, huonon sijaintitiedon tai huonon tavoittamisen vuoksi olisivat menettäneet työpaikkansa, voisivat olla siellä töissä. Hah, spekuloidaan vaan, mutta oli ihan hyvä juttu, että puhelin keksittiin uudestaan. Plus, kissavideot on kivoja.

 



 

Itse vierastan lausetta ”näin on aina tehty”. Ei, ei ole. Eikä ole tarkoituskaan. Joskus on keksitty hyvä tapa tehdä tämä versio tästä laitteesta tai palvelusta, mutta miten voitaisiin luoda uutta, mahdollistaa enemmän ja ajatella isommin jos kaiken tekee samalla tavalla? Ei, ei voitaisi. Sitä paitsi, missä on motivaatio luoda uutta, jos kaiken tekee samalla tavalla kuin joku toinen?

 

Eihän kukaan astu edellä kävelijän täsmälleen samoihin jälkiin.

 

Uskon, että ”näin on aina tehty” on ensimmäisen kerran ja siitä lähtien sanottu motivaation ja jaksamisen puutteessa. Olisi kait uuden tekemisestäkin kiva saada rahaa, mutta jos sitäkään ei tipu, miksi vaivautua. Mutta älä ikinä sano ”näin on aina tehty” sen takia, että tapa on jo todettu yhdellä tavalla hyväksi. Se on aina tekosyy.

Olen iloinen siitä, että tässä maailmassa on paljon innokkuutta sekä ympäristöjä tuottaa uutta. Kehittää. Parantaa. On ihan ymmärrettävää, ettei aina jaksa ja motivaatiota pitää etsiä vuoren huipulta, koulun penkiltä tai jopa pullon pohjalta (kohtuudella tuon viimeisen kanssa). Älä kuitenkaan menetä uskoasi siihen, etteikö asioita voitaisi keksiä uudella tavalla – paremmin, moniulotteisemmin, ekologisemmin. Aina tulee olemaan motivaationsa menettäneitä puurtajia, jotka ovat tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa.

 

Muista, voi tehdä myös toisella tavalla.

OTA YHTEYTTÄ!

Onko sinulle kysyttävää tai kommentoitavaa? Ota yhteyttä, niin jutellaan!

No more, where are you going?

Go back to top or use the menu to your left to navigate.

Thanks for downloading!

Top