Kun olin ala-asteella, vietimme yhden luokkaretken luokkatoverin kotona ratkaisemalla erilaisia tehtävärasteja tiimeissä. Eräällä rastilla tiimeistämme valittiin tehtävänsuorittajat ja heidät istutettiin lattialle selät vastakkain. Molemmille kannettiin eteen kaksi kuppia, joista toinen oli puolillaan makaroneja sekä syömäpuikot. Ohje oli: Syömätikkuja apuna käyttäen siirrä makaronit kupista toiseen.
Yksinkertaista, eikö?
Meidän tiimimme pelaaja otti syömäpuikot käteensä oikeaoppisesti ja alkoi nopeasti siirtämään makaroneja kiposta toiseen. Toisen tiimin pelaaja aloitti samalla tavalla, mutta pysähtyi pian miettimään. Hetken mietittyään hän otti ensimmäisen kipon käteensä ja kaatoi makaronit toiseen kippoon. Vähän tuli raapaistua kupin pohjaa syömäpuikoilla. Yritimme valittaa naapuritiimin voitosta, mutta lopputulos oli, että he olivat ajatelleet tehtävän fiksummin. Puhdasta think-out-of-the-box -ajattelua.
Tämä sai minut ajattelemaan tilannetta yksinkertaisuudellaan ja heijastamaan tilannetta liiketoimintaan. Ohje oli selkeä ja asiaa täysin kyseenalaistamatta työ saatiin tehtyä. Kuitenkin pienellä mietinnällä lopputulokseen päästiin toisella tavalla nopeammin ja samanlaatuisesti – ja todennäköisesti halvemmalla. Kyseenalaistatko siis toimintatapojasi tarpeeksi usein? Koetko saavuttavasi maksimin toimintatavoillasi?
Voisiko eri näkökulma johtaa parempaan toteutukseen?
Hassua kuinka olemme oppineet tietyille tuloksille tietyt toimintatavat. Vastauksena on usein ”Näin on aina tehty” tai ”Miksi keksiä polkupyörä uudestaan”. Ajatelkaapa mitä olisi tapahtunut, jos puhelimeen olisi tyydytty 1900 -luvun alussa? Ei siinä mitään, olisihan sellainen mötikkä kodin seinässä hieno vempele ja operaattorit loisivat työpaikkoja. Ehkä nämä yrittäjät, jotka mainonnan puutteen, huonon sijaintitiedon tai huonon tavoittamisen vuoksi olisivat menettäneet työpaikkansa, voisivat olla siellä töissä. Hah, spekuloidaan vaan, mutta oli ihan hyvä juttu, että puhelin keksittiin uudestaan. Plus, kissavideot on kivoja.
Itse vierastan lausetta ”näin on aina tehty”. Ei, ei ole. Eikä ole tarkoituskaan. Joskus on keksitty hyvä tapa tehdä tämä versio tästä laitteesta tai palvelusta, mutta miten voitaisiin luoda uutta, mahdollistaa enemmän ja ajatella isommin jos kaiken tekee samalla tavalla? Ei, ei voitaisi. Sitä paitsi, missä on motivaatio luoda uutta, jos kaiken tekee samalla tavalla kuin joku toinen?
Eihän kukaan astu edellä kävelijän täsmälleen samoihin jälkiin.
Uskon, että ”näin on aina tehty” on ensimmäisen kerran ja siitä lähtien sanottu motivaation ja jaksamisen puutteessa. Olisi kait uuden tekemisestäkin kiva saada rahaa, mutta jos sitäkään ei tipu, miksi vaivautua. Mutta älä ikinä sano ”näin on aina tehty” sen takia, että tapa on jo todettu yhdellä tavalla hyväksi. Se on aina tekosyy.
Olen iloinen siitä, että tässä maailmassa on paljon innokkuutta sekä ympäristöjä tuottaa uutta. Kehittää. Parantaa. On ihan ymmärrettävää, ettei aina jaksa ja motivaatiota pitää etsiä vuoren huipulta, koulun penkiltä tai jopa pullon pohjalta (kohtuudella tuon viimeisen kanssa). Älä kuitenkaan menetä uskoasi siihen, etteikö asioita voitaisi keksiä uudella tavalla – paremmin, moniulotteisemmin, ekologisemmin. Aina tulee olemaan motivaationsa menettäneitä puurtajia, jotka ovat tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa.